IMG 2986

Jukka Lintula (vas.) ja Markku Parivianen (oik.)

GPi:n kilpagolfille kuluva kausi on ollut merkittävä. Väinö Viitaharju edusti Suomea miesten joukke EM-kisoissa heinäkuussa. Nyt GPi:n kilpaseniorit Jukka Lintula ja Markku Parviainen on valittu maajoukkueeseen edustamaan Suomea ESGA:n M55 Euroopan joukkuemestaruuskisoihin. Kisat käydään 2.-4.8 Larvik Golf Resortissa, Norjassa. Jukka ja Markku saavuttivat maajoukkepaikat rankingmenestyksen perusteella Senior Tourilla. Alla olevassa haastattelussa on ”poikien” mietteitä golfista. Kannattaa lukea, sillä niistä saa varmasti kaikki hyviä vinkkejä golfiin.

Jukka ja Markku ovat pitkän linjan aktiivisia golfareita, jotka ovat pelanneet, harjoitelleet ja kilpailleet pitkään. Jukka pelaan nyt toista kautta Senior Tourilla ja Markku ensimmäistä.

Jukan pelin ytimenä on jäätävän hyvä lähipeli sekä varmuus. Vai mitä sanotte tämän kesän muutamasta kisakierroksesta. Jukka pelasi tuloksen 75  vain kolmella griiniosumalla ja teki silti kaksi birdietä. Samoin tulokseen 73 ei tarvittu kuin viisi griiniosumaa, joista seurauksena tietysti viisi birdietä.

Markku on tullut tunnetuksi erinomaisesta kyvystä tehdä tulosta silloinkin, kun ei ole ihan A-luokan pelipäivä. Legenda kertookin, että Parviaisen näkee joillakin kierroksilla vain tiillä ja griinillä, mutta korttiin merkataan silti aina par. Pelin ollessa iskussa, Markku pystyy hyödyntämään hyvää lyöntipituutta ja jäätävän hyvää puttaamista.

Miltä tuntuu lähteä EM-kisoihin?

Jukka: Hienolta. Asetin tavoitteeksi kolme vuotta sitten. On hieno päästä testaamaan omaa tasoa Euroopan huippujen kanssa.

Markku: On hienoa päästä edustamaan Suomea. Olen pitkään harjoitellut ja yrittänyt parantaa peliäni ja on hieno päästä mittaamaan osaamista muun Euroopan kanssa.

Millainen motto sinulla on golfissa?

Jukka: ”Tosissaan, mutta ei tosikkona.” Golfin pitää olla hauskaa.

Markku: ”Lite bättre.” Joka vuosi paremmin kuin edellisenä.

Kuinka kauan olet pelannut ja miten ”ajauduit” golfin pariin?

Jukka: 25 vuotta on golfia takana. Tartuin ensimmäisen kerran mailaan työpaikan henkilökuntatapahtumassa. Muutama lyönti lähti hyvin ja vastoin ennakko-odotuksiani, laji kolahti heti.

Markku: Takana on lähes 30 vuotta. Asuin silloin Jyväskylässä ja päätin mennä Sippulanniemen kentälle kokeilemaan, miltä laji tuntuisi. Sain mailat vuokralle ja pääsin samantien kokeilemaan kentälle. Jäin heti koukkuun ja se kesä meni tiiviisti golfkentällä. Ensimmäisen kesän jälkeen tasoitus oli 13.

Millainen on pelifilosofiasi?

Jukka: Pyrin pelaamaan omilla vahvuuksillani. Olen hyvä alle sadasta metristä, joten siellä teen tuloksen. En yritä kilpailla toisten kanssa avausten pituudessa, vaan pysymään pelissä ja päästä hyödyntämään vahvuuksiani. Lähipelissä tavoitteeni on aina upottaa pallo reikään.

Markku: Kentällä pelataan niillä avuilla ja lyönneillä, jotka sinä päivänä toimii. Siellä ei yritetä väkisin korjata jotain ongelmaa tai lyödä sellaisia lyöntejä, jotka eivät sillä hetkellä toimi. Kentällä ollaan tekemässä tulosta ja se pitää saada aikaan päivän kunnolla. Hyviä tuloksia pitää pystyä pelaamaan silloinkin, kun kaikki osa-alueet eivät ole iskussa.

Millaisia tavoitteita sinulla on?

Jukka: Asetin itselleni kolme vuotta sitten tavoitteeksi nousta M55 maajoukkueseen. Tavoitteet ovat tärkeitä, jotta jaksaa harjoitella pitkäjänteisesti.

Markku: Minulla on pitempään ollut tavoitteena olla tulevalla kaudella parempi kuin edellisellä. Kuten eräs lätkävalmentaja aikoinaan sanoi, että ”lite bättre”. Tämä on toiminut kohta 20 vuotta. Lisäksi pari vuotta sitten otin tavoitteeksi pärjätä Senioritourilla, kunhan ikä sinne riittää.

Kuinka paljon harjoittelet?

Jukka: Harjoittelen kesällä keskimäärin kolme kertaa viikosssa n. 90 minuuttia kerrallaan. Lisäksi 3-4 kierrosta viikossa sekä kisat päälle. Kierroksia tulee vuosittain vähän toista sataa. Talvisin harjoittelen lajia 3 kertaa viikossa, pääosin lähipeliä ja puttaamista. Sen lisäksi fysikkatreeniä 3 kertaa viikossa ja päälle pari kertaa viikossa tennistä.

Markku: Harjoittelen kesällä 3-4 kertaa viikossa ja sen päälle 2-3 kierrosta peliä. Yritän pitää joka viikko yhden lepopäivän. Talvisin treenaan lajia 2-3 kertaa viikossa, pelaan tennistä muutaman kerran viikossa ja lisäksi muuta fysiikkaharjoittelua. Fysiikkaharjoittelua pitää jatkossa lisätä. Iän myötä voimatason säilyttäminenkin vaatii työtä ja lisäksi liikkuvuuteen sekä lihashuoltoon pitää satsata enemmän.

Mitkä asiat ovat harjoittelussa mielestäsi tärkeitä?

Jukka: Treenaamisessa pitää aina olla tavoite. Pelkkä sattumanvarainen huiskiminen ei auta. Lisäksi pitää pyrkiä kehittämään omia vahvuuksia. Pelkkä heikkouksien kehittäminen ei johda mihinkään. Oma vahvuuteni on lähipeli.Harjoitellessa tai pelatessa en koskaan tavoittele pelkästään reiän lähelle pääsyä. Tavoitteeni lähipelissä on aina lyödä pallo reikään.

Lisäksi pelaaminen on tärkeä osa kehittymistä. Siinä harjoiteltuja taitoja pääsee testaamaan todellisissa olosuhteissa. Kun vielä välillä laittaa pelaamiseen jonkun pienen panoksen pelikaverin kanssa, niin taidot tulee testatuksi paineen alla. Jos siinä tilanteessa pystyy hyviin suorituksiin, pystyy harjoiteltuja taitoja soveltamaan myös kilpailutilanteessa.

Markku: Treenaamisessa ei pelkkä määrä ratkaise vaan oikeiden asioiden harjoittelu oikeilla tavoilla. On turha toistaa samaa lyöntiä samasta paikasta suuria määriä. Harjoittelussa kannattaa vaihtaa lyöntiä, kohdetta, mailaa yms. viimeistään muutaman toiston jälkeen. Näin joutuu koko ajan haastamaan itseään. Itselleni on tärkeää käyttää vähän ylimääräistä aikaa siihen osa-alueeseen, joka tuntuu sillä hetkellä epävarmimmalta.

Mitä muita neuvoja haluaisit antaa muille pelaamisesta ja harjoittelusta?

Jukka: Ikä pitää huomioida harjoittelussa. Fysiikan eteen pitää tehdä joka vuosi enemmän töitä. Lisäksi pitkän pelin harjoittelua ei pysty tekemään määrättömästi ilman, että paikat menee jumiin. Harjoittelenkin n. 90% ajasta wedgejä, lähipeliä ja puttaamista. Sitä pystyy tekemään paljon enemmän ja ne ovat vahvuuksiani. Lisäksi kannattaa harjoitella vähän lyhyempiä aikoja keskittyneesti, kun puurtaa pitkiä aikoja kerrallaan.

Markku: Vaikka olen lyöntitekniikan osalta itseoppinut, suosittelen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa  pron ohjausta. Itselläni on ollut kova homma saada osa yli 20 vuoden aikana opituista kommervenkeistä korjattua, kun olen turvautunut pron apuun vasta myöhemmin.